Realistin maailma
|
OSTAMINEN
Kun jutustelee ihmisten kanssa, huomaa että noin joka toinen sana tai lause liittyy jollain tapaa ostamiseen tai tavaroiden hankkimiseen tavalla tai toisella. Hyi helvetti, eikö kaikilla meistä ole jo riittämiin turhanpäiväistä krääsää ja paskaa nurkat pullollaan? Miksi ihmeessä täytyy jatkuvasti hankkia lisää kulutustavaraa?
Kun ihminen ostaa jotakin, hän ei välttämättä suorita ostosta sen vuoksi että tosiasiassa tarvitsisi kyseistä tuotetta. Oma mutu -käsitykseni on se, että ostotapahtuma suoritetaan valitettavan usein nimenomaan itse tapahtuman antaman tyydytyksen vuoksi, eikä siksi että ostamisesta saatavalla hyödykkeellä olisi varsinaisesti sen kummempaa merkitystä. Mitä korkeampi hinta ostetulla tuotteella on, sen suurempi tyydytys. Tämänkaltainen toiminta kertoo suorittajan henkisestä surkeudesta ja elämän tyhjyydestä: Merkityksettömyyteen TÄYTYY saada sisältöä tavalla tai toisella. Kulutushysteerikko voisikin aivan yhtä hyvin olla alkoholisti, heroinisti tai seksiriippuvainen.
Mutta mitä haittaa ostamisesta on? Omia rahojaanhan ihmiset tuhlaavat, eikä kenelläkään näinollen pitäisi olla mitään valittamista. Tietysti kaikenlaiset hippilässytykset länsimaisten ihmisten epäterveistä kulutustottumuksista pitävät täysin paikkansa, mutta kun realisti-ihminen ei missään tapauksessa näe ihmiskunnan tulevaisuutta kovinkaan ruusuisena, ei hänellä näinollen luonnonsuojelun tai globaalin tasa-arvon nimissä ole tarvetta paasata asiasta.
Itseäni ottaa aivoon nimenomaan (hyvin läheistenkin) ihmisten kyvyttömyys löytää sisältöä elämäänsä muualta kuin paskaa tursuavista tavarataloista, autokaupoista tai vaateputiikeista. Vielä enemmän vituttaa, kun nämä samat typerykset opettavat lapsilleenkin samat idioottimaisuudet jotka ovat jo omilta isiltään ja äideiltään oppineet.
|
JUNTTI
Maalaisilla on toisinaan ennakkoluuloisesti tapana kuvitella kaupunkilaisten suhtautuvan heihin ylimielisesti tai ylipäätään jotenkin negatiivisesti. Omasta puolestani voin rauhoitella maaseudun asukkeja: Juntti ei suinkaan ole se heppu joka tallustelee pitkin pellonreunaa talikko olkapäällä. Sisäinen juntti voi nimittäin asua minkälaisessa ulkokuoressa hyvänsä - sen koommin asuinpaikkaan katsomatta.
Juntti on epäluuloinen kaikkea sellaista kohtaan, josta hänellä ei ole ennestään kokemusta. Juntti ei usko mitään ennenkuin näkee - eikä välttämättä edes silloin. On kuitenkin yksi asia johon juntti uskoo, nimittäin omien mielipiteidensä ja oman itsensä ylivertaisuuteen. Juntti on vihamielinen, eikä epäröi osoittaa yksipuolisia tunteitaan suuremmassakaan ihmisjoukossa. Juntilla ei ole tilannetajua eikä hienotunteisuutta: Juntti ns. ottaa tilan haltuun minne ikinä meneekin. Juntti tottelee kuria ja järjestystä, kunhan käskyt ladellaan riittävän isokenkäisen herran toimesta. Juntti ei välitä muista, eikä siitä mitä muut hänestä ajattelevat. Juntti on kusipää despootti, joka pyrkii saamaan tahtonsa läpi isottelemalla, mesoamalla, päsmäröimällä, vähättelemällä, yleistämällä, ja kaikkien edellisten yhdistelmillä.
Juntti voi olla myös ns. piilojuntti, jonka olemassaolo on salakavalasti naamioitu esimerkiksi tyylikkään pukeutumisen tai näennäisen tahdikkaan käytöksen alle. Tällaiset juntit ovat junteista pahimpia, koska pelkästään heidän havaitsemisensa vaatii vaivannäköä aj erityisosaamista.
Onneksi en ole nainen: Piilojunttiin rakastuminen lienee hameväen ihmissuhdeasioiden ikuisimpia akilleen kantapäitä.
|
VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS IHMISIÄ KOHTAAN
Toisin kuin rienaavista kirjoituksistani voi ehkä päätellä, olen useimmiten varsin ystävällinen ja asiallinen persoona. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa riippumatta ajatus- ja arvomaailmoista, ulkonäöstä, titteleistä, luonteesta, elämäntilanteesta, jnejnejnejnejne. Toisinaan jopa viihdyn ihmisten seurassa, paitsi silloin jos olen vittuuntunut jostakin syystä. Silloin olen välinpitämätön.
Toisinaan tuntuu siltä, että minulla on varsin voimakas sisäinen maailma. Tämä maailma korostuu eritoten negatiivisten tunteiden vallitessa, joka johtaa väistämättä ulkoisten ärsykkeiden poissulkemiseen omien ajatusten tieltä. Ulkoisten ärsykkeiden kärkeä edustavat tietysti ihmiset - ne erilaiset ihmiset joita kohtaan tavallisesti käyttäydyn ystävällisesti ja asiallisesti. Mutta kun mua ei vaan kertakaikkiaan aina kiinnosta kuulla jotain kivakivajeejee-höttöpaskaa pinnallisten idioottien leipälävistä, eikä valittavan masentunutta ininää heikkoluonteisten itseään piilottelevien piipittäjien toimesta, eikä varsinkaan kaikkein suurinta typeryyttä osoittavien junttien rasistisia-, ahdasmielisiä-, mustavalkoisia- tms. kommentteja höystettynä joillakin perkeleen autojutuilla.
Jos vituttaa, kaipaan sellaisen ihmisen seuraa joka on synkkä mutta huumorintajuinen, sarkastinen mutta asiat vakavasti ottava, asiallinen mutta rento, kuivan huumorin ystävä mutta railakas, ymmärtäväinen mutta tukea kaipaava, seksikäs mutta uskollinen... HEHEEI, kuvailin juuri ihannenaiseni, missä olet?
|
VIINANJUONTIA
On tavallaan hauskaa löytää itsensä puoli viideltä aamulla samasta kortteerista muutaman dokaamisen pääasialliseksi harrastuksekseen ilmoittavan velikullan kanssa. Vielä hauskempaa on se, että näiden edellämainittujen sällien mielestä on hyvä ajatus alkaa juomaan asenteella 80 % viinaa silloin puoli viideltä aamulla. Vielä sitäkin hauskempaa on herätä kyseisen illan/yön jälkeen klo. 9.00 saamatta enää unta koko loppupäivänä. Suorastaan ratkiriemukasta on viettää kyseisten sessioden jälkeinen päivä äiti-kullan kanssa jotain perkeleen kauppoja kiertäen. En suosittele viinanjuontia.
|
FYYSISYYS
Nykyisen teknologian ja automaation aikakautena fyysisyydestä on tullut jokseenkin katoava luonnonvara. Ilmiö on luonnollisesti suurimmillaan Suomen kaltaisissa korkean elintason ja koulutuksen maissa. Fyysisesti laiska valtaväestö arvostaa helposti ja vaivattomasti tapahtuvia asioita, ja varsinaisena ponnisteluna pidetään esimerkiksi työelämässä puurtamista. Valitettavasti työelämässä puurtaminen tarkoittaa nykypäivän Suomessa toimistossa istumista ja kokouksissa pätemistä kahvin ja pullan voimalla. Onneksi on havaittavissa myös erinäisiä ilmiöitä vastavetona valtavirran fyysiselle pehmeydelle ja laiskuudelle. Kyseessä lienee jonkinlainen anarkia pullamössöihmisiä vastaan.
Vaikkapa naistenlehtien kuntoiluvinkkejä lukiessa ei voi kun nauraa: Yleensä sellaisissa foorumeissa esitetyissä ohjeissa fyysisyyskin esiintyy kivana ja leppoisana asiana, joka saavutetaan minipanostuksella minimiajassa. Hahaa.
Itse toteutan omaa anarkiaani punttitreenien merkeissä. En tiedä miksi alunperin aloitin moisen toiminnan, mutta nykyään se on yksi rakkaimmista harrastuksistani. Punttitreeneistä saan ennenkaikkea hyvää oloa, koska treenityylini ei ole mukava ja leppoisa, vaan äärimmäisen kova, maitohappoisen kivulias ja sitä kautta myös kehittävä. Jokainen äärimmäisen kovaa mitä tahansa lajia treenaava tuntee suorituksen jälkeisen endorfiinihumalan. Harmittavaa kyllä, sitä tunnetta ei pysty fyysisesti laiskalle ihmiselle selittämään.
Osaan lukea ajatuksia: Tekstistäni itsensä tunnistava -tai missä tahansa vastaani kävelevä- pehmeä ja laiska perunalastujen rouhija luulee minun kuvittelevan itseni muiden yläpuolelle. Väärin. Ihmisarvo ei riipu fyysisestä olemuksesta. Se ei riipu myöskään henkisistä ominaisuuksista, eikä mistään muustakaan. Ihmisarvo on mielestäni kaikilla sama, riippumatta yksilön tekemisistä. Kritiikkini onkin lähinnä ihmettelyä: Miksi ihminen on laiska ja mukavuudenhaluinen, ja toinen vastaava em. asioita kuin ruttoa karttava?
Kaikesta moninaisuuden arvostamisesta huolimatta olen mieluummin lihaksikas ja vahva kuin heikko ja lihava.
|
VITUTUSLISTA
Vituttaa, kun ulkopuoliset ihmiset antavat "hyviä" neuvoja kuinka toimia epätietoisessa tilanteessa. Vituttaa, kun kaikki tapaamani naiset ovat läskiperseisiä tai muuten vaan rumia. Vituttaa, kun kaverini ovat yksi toisensa jälkeen alkaneet luisumaan pinnalliseen trendimaailmaan trendi-yökerhoineen. Vituttaa, kun kaikki tapaamani naiset ovat subjektiivisuuden ruumiillistumia. Vituttaa, kun Suomalaiset ovat valtaosin yhteiskuntakritiikittömiä talutusnuorassa kulkevia ajattelemattomia typeryksiä. Vituttaa, kun normiyhteiskunnan jäsenistön ajatuksissa menestymistä ovat Volvo ja rivitalonpätkä. Vituttaa, kun ihmiset paasaavat milloin mistäkin asiasta vailla perusteluita. Vituttaa, kun masentaa. Vituttaa, kun ahdistaa. Vituttaa, kun ei ole varaa hankkia kaikkia haluamiaan CD-levyjä. Vituttaa, kun suomalaisessa päihdepolitiikassa vallitsee suunnaton kaksinaismoralismi jota kukaan ei edes ymmärrä*.
(*Toim. huom. Kansanterveyslaitos luokittelee alkoholin ns. keskikovaksi huumeeksi. Kannabistuotteet luokitellaan miedoiksi huumeiksi.)
|
YÖLLINEN AUTOILU
Yöllä on mukavaa autoilla. Silloin tuntuu kuin leijuisi jossakin pimeässä valtakunnassa turvanaan metallikehykset ja kyky paeta kovaa vauhtia. Erityisen mukavaa on autoilla loppukesän lämpiminä öinä, jolloin voi haistaa hiipuvan kukoistuksen tuoksun. Toinen otollinen ajankohta yölliseen autoiluun ajoittuu alkukevään ensimmäisiä aurinkoisia päiviä seuraaviin öihin, jolloin voi haistaa orastavan kesän.
Tärkeintä yöllisessä autoilussa lienee se, että liikkuu yksin. Yön tunnelmien aistiminen vaatii mielestäni rauhallisuutta ja herkkää tunnelmaa, eikä tilanne näinollen salli ainakaan minkään porukan läsnäoloa. Paras tunnelma vallitsee mielestäni silloin, jos on oikeastikin matkalla jonnekin eikä vain pörrää päämäärättömästi ympäriinsä.
Viime yönä kävelin kaverini luota omaan kotiin. Matka oli rauhallinen, mutta tunsin oloni jotenkin uhatuksi. Vastaan kävellyt poikajoukko vaikutti lähinnä saalistavalta rosvolaumalta, ja rapun ovella maahan pudonneita rahojaan keräillyt känninen setä arvaamattomalta rähisijältä. Yritin miettiä olenko arka vai tilannetajuinen ja vaikeuksia välttelevä. No, en ole koskaan tapellut tai ollut edes lähellä sitä.
